Author Archives: Tero Kauppinen

Saattaa kuulostaa yllättävältä, mutta monet tulostietoiset ja kunnianhimoiset johtajat johtavat liikaa. Saattaa olla, että sinäkin tietämättäsi kuulut tähän joukkoon. Asiakeskeisillä johtajilla on taipumusta antaa liian paljon ohjeita. Kun he tuntevat johtamansa asian hyvin, he haluavat jakaa ajatuksensa ja kokemuksensa ohjeina sekä näin varmistaa tuloksen syntymisen. Samalla he tulevat antaneeksi liian paljon ohjeita – enemmän kuin

Yrityksissä on yleisesti käytössä ideoita, työkaluja ja johtamistapoja, jotka eivät enää toimi. Tai oikeastaan ne toimivat sen verran, ettei niitä huomata kehittää. Kuitenkaan ne eivät tuota enää kilpailukykyä ja -ylivoimaa, minkä vuoksi niitä pitäisi muuttaa. Jos olet uusia ajatuksia, strategiaa tai toimintamalleja vienyt käytännön toiminnaksi, varmasti tiedät, että strategian käytäntöön vienti on usein hankalampaa kuin

Television kokki sanoi kokkiohjelmassa painavan totuuden. Ihminen kokee uuden maun ja uuden ruuan herkuksi vasta, kun hän on syönyt sitä 16 kertaa. Ajatusta piti heti testata omiin kokemuksiin. Minä en pidä ostereista. Tosin en ole syönytkään niitä 16 kertaa. Ensimmäinen kerta riitti; kylmän limainen tuntu ei ole rohkaissut kokeilemaan uudelleen – useista mahdollisuuksista ja sosiaalisesta

Jokaisella organisaatiolla on ”leijonansa”, jonka voimakas käpälän lyönti voi olla kohtalokas. Joskus tällainen ”leijona” on globaali kilpailija, joskus se on businessmallin vanhentava teknologiamuutos tai edessä nousevat mustat talouden pilvet. Yhteistä ”leijonan käpälän lyöntien” välttämiselle on, että niihin ei voi vastata voimalla. Sitä yrittävät yritykset murskautuvat ja ne syödään lounaaksi. Megamuutoksessa pienemmän toimijan luonnollinen strategia on

Monet tekevät niin. Se ei ole edes vaikeaa. Usein kaikki alkaa pitkästymisestä. Työ tuntuu toistavan itseään. Se ei tunnu enää niin kiinnostavalta kuin ennen. Ponnistelu ei tunnu mielekkäältä. Uudet asiat tuntuvat ulkopuolisilta. Panostaminen itsensä kehittämiseen tai muutokseen ei kiinnosta. Tässä vaiheessa moni 35-vuotias jää eläkkeelle. Ei ole olemassa eläkkeellejäämistilaisuutta, eläkekahveja, puheita eikä kultakellon luovutuksia. Henkilö

Olin viettänyt suuren osan kesälomaani Suuren suomalaisen johtamistutkimuksen tietokoneajojen parissa. 3000 sivua numeroita, kansioittain numeroita. Tulokset alkoivat valjeta tutkijalle. Ne saivat minut lähettämään tekstiviestin kollegoilleni: ”Johtamisen G-piste on löytynyt.” Kysymys oli enemmänkin G-tekijästä tai general-tekijästä, joka on merkittävä osa johtamista ja johon keskittyy suurin osa johtamisen vaikuttavuudesta. Kysymys oli väitöstutkimukseni ehkä merkittävimmästä löydöstä. Hyvät kuulijani,

Olemme tässä blogisarjassa puhuneet johtamisen eri näkökulmista. Nyt puhumme käskytyskeskuksesta, joka ohjaa toimintaamme. Puhumme tietysti aivoista. Mutta voiko niiden toimintaa johtaa? Tähän kysymykseen haemme vastausta. Monet johtajat kuvittelevat johtavansa asiapohjalta, loogisesti ja tietoisesti. Samaan aikaan aivotutkijat sanovat, että aivojen kapasiteetti tietoisen ja tiedostamattoman, automaattisen ajattelun välillä on yhden suhde puoleen miljoonaan. Eli samaan aikaan, kun

Olen kysynyt tuhansilta johtajilta, kumpi tulee ensin, tavoitteen asettaminen vai mittarien valinta? Nopea vastaus aina on: ”Tavoitteen asettaminen.” Kun pyydän käsiä ylös niiltä, jotka ovat samaa mieltä, yleensä 80-90 % käsistä nousee ylös. Tämä osoittaa, kuinka yleinen väärinkäsitys asiassa vallitsee. Mittarivalintahan tarkoittaa sitä, että teemme valinnan, mille asialle tavoitteet tulee asettaa. Eli esimerkiksi, mittaammeko auton