Johtajien juhlapuheista voi lukea yhteisen teeman jo vuosien ajalta. Se on kilpailun kiristyminen. Vilkaisu historiaan riittää toteamaan, että johtajat ovat olleet oikeassa. Harvemmin kuulee ääneen lausuttuna sen, mikä kiristyvässä kilpailussa on ilmeistä jokaisen johtajan kannalta. Menestykseen tarvitaan parempaa johtamista.
Parempi johtaminen ei tapahdu itsestään. Itse asiassa johtaminen on tapasidonnaista. Jokaisella johtajalla johtaminen on siis menneisyyden tuote, kokemusten oppimistulos. Menestyminen vaatii johtamisajattelun, johtamisprosessin ja osaamisen päivitystä.
Kun siivet vapisevat
Lentokoneen matkustaja tuntee konkreettisesti, kun siirrytään vakaasta ympäristöstä turbulenttiin ympäristöön. Siivet alkavat vavista.
Operatiivisesti toimiva ja lineaarisesti ajatteleva johtaja huomaa epäjatkumot ja muutostarpeet liian myöhään. Hän tulkitsee suhdannemuutoksena sen, mikä on toimialan strateginen muutos ja jää odottamaan nousukautta, jotka ei koskaan enää tule.
– Itseään jatkuvasti kehittävä yritys ajautuu varmuudella ongelmiin, sanoo Harvard Business Schoolin professori Michael Tushman ja järkyttää laatuajatteluun uskovia kuulijoita. Jatkuvan tehostamisen vaade on olemassa, mutta siihen tulee liittyä myös epäjatkuvuuksien strateginen hallinta.
Näkemyksensä vangit
Johtamistutkimusta on hallinnut 30-luvulta saakka vahvistunut behavioristinen näkökulma. Se on tehnyt monia käänteentekeviä havaintoja vuosien varrella, mutta merkittäviä löytöjä saa hakea jo kymmenien vuosien takaa. Tutkijoiden keskuudessa kritiikki on noussut kovaääniseksi, behavioristinen johtamisnäkemys on liian kapea. Monien mielestä behavioristinen johtamisnäkemys on rajannut itsensä merkitsemättömyyteen – se ei pysty enää selittämään ilmiöitä.
Behavioristisen johtamisnäkemyksen tavoin monet johtajat ovat näkemystensä vankeja. He ajattelevat mekanistisesti maailmasta, joka toimii orgaanisesti ja systeemisesti. He eivät ole varustaneet itseään johtajana tai organisaationsa johtamisprosessia kohtaamaan monimuotoista todellisuutta. He yrittävät operatiivisella ja reaktiivisella tulosjohtamisella ratkaista strategista näkemystä, systeemistä osaamista ja proaktiivisia valintoja vaativia ongelmia.
Avain on vaateiden hallinta
Johtaja on moderaattori annettujen tekijöiden ja johdettavien välissä.
Toimintaympäristö asettaa vaateet johtajalle. Tehdyt strategiset valinnat ovat annettuja tekijöitä, jotka johtamisen avulla tulisi saada muunnettua käytännön tuloksiksi. Johtamisprosessissa vaateet kohdistuvat johtajaan myös johdettavien suunnalta; millainen on heidän valmiutensa toteuttaa strategia.
Johtajalla on tuttu paikka puun ja kuoren välissä. Yleisönä ovat sidosryhmät – asiakkaat, omistajat, partnerit ja henkilöstö etunenässä – jotka odottavat johtajan onnistuvan. Reaktiivinen johtaja väsyy. Hän on kuin saalis hämähäkin seitissä. Ellei hän vaateiden kautta pysty jäsentämään kokonaisuutta ympärillään, ei hän pysty kehittämään ennakoivaa johtamismalliakaan. Seurauksista kärsivät kaikki, eikä vähiten johtaja itse.
Tarvitaan johtamisen päivitystä
Tietokone ei onnistu tehtävässään, jos siinä ei ole oikeaa ohjelmaa. Asioiden kehittyessä ohjelmaan tarvitaan päivityksiä.
Johtaminen on siinä tilassa, että tarvitaan päivitystä. Miten toimitaan turbulentissa ympäristössä? Kuinka johdetaan matriisia ja prosesseja? Miten kohdataan erilaisuus tehokkaasti – oli se sitten kansallisuuksien, kielien, rotujen, sukupuolien, luonteiden, kulttuurien tai sukupolvien erilaisuutta. Miten saadaan aito dialogi toimimaan organisaation rajapinnoissa? Kuinka hahmotetaan syy-seuraussuhteet dynaamisessa ja orgaanisessa verkkorakenteessa?
Vallalla olevat johtamismallit on rakennettu vakaampaa tilannetta ja alaisten johtamista varten. Kun nyt on johdettava dynaamista kokonaisuutta ja johdettavana ovat muiden alaiset, jopa naapuriyrityksen ihmiset, on aika päivittää johtamisosaaminen.
Tänä vuonna johtajan on johdettava paremmin kuin hän johti viime vuonna. Muuten ei synny kilpailuylivoimaa, ei sen mukanaan tuomaa menestystä.