Nouseeko johtotähti

Mersun mainos kuului ennen: ”Johtotähti kaikilla teillä.” Jürgen Schremppin seuraaja Daimler Chryslerin johdossa tähtää johtamiskulttuuri muutokseen, sitä kautta kulttuurimuutokseen organisaatiossa ja edelleen yhtiön arvon nostamiseen.

Tutustuin Jürgen Schremppiin joitakin vuosia sitten IMD:n koulutuksessa Lausannessa. Ostetun suuryhtiön yhdistäminen toiseen suuryhtiöön oli mielenkiintoinen case.  Schrempp osti Chryslerin miljardeilla Mersulle. Joutuessaan eroamaan viime keväänä, hänen johtamansa yhtiön arvo yhdessä Chryslerin kanssa oli puolet siitä, mitä saksalaisyhtiö oli ennen Chryslerin hankintaa. Schremppin kai voi sanoa tuhonneen omistaja-arvoa. Schremppin seuraajan raportoidaan olevan toista maata. Dieter Zetsche ilmoitti muutama päivä sen jälkeen, kun oli ottanut CEO:n tehtävät, organisaatiolleen: ”En tule sietämään lainkaan sisäisiä taiteluita, juonitteluja tai poliittisia pelejä.” Hän teki selväksi, että se mikä on tärkeää, ovat tulokset, eikä sisäiset liittoutumiset. Lisäksi hän on jalkautunut organisaatioon tavaten tuotekehitysväkeä, diilereitä ja jopa vähennysten kohteena olevia työntekijöitä. Poikkeavasti verrattuna useimpiin kollegoihinsa Zetschke ei ole vaihtanut avainihmisiä omiin luottohenkilöihinsä. Hän on luvannut kaikille mahdollisuuden. Näihin lukeutuu jopa Schremppin vaimo Lydia, jolla on hyväpalkkainen tehtävä CEO:n toimistossa. Mielenkiintoista seurata, kuinka periaate toimii. Muutos lähtee liikkeelle johtamiskulttuurin muutoksesta. Monien tarkkailijoiden mielestä Zetschkellä on oikea ote ja mahdollisuus saada rämettynyt yrityskulttuuri Mersulla korjautumaan. Laskeeko johtajien egon tähti Tänä vuonna moni näkyvä, korkean profiilin huippujohtaja on saanut luopua paikastaan. Edellä kuvasin, kuinka korkean profiilin Schrempp sai lähteä Mersulta. Myös Hewlett-Packardin CEO Carly Fiorina sai lähteä ja tilalle tuli matalan profiilin Mark Hurd. Disneyn parhaimmillaan yli miljardin dollarin vuosipalkkiota nostanut korkean profiilin Michael Eisner korvattiin huomattavasti harmaammalla Robert Igerillä. Eikö iso ego enää ole muotia suuren amerikkalaisten yritysten johdossa? Maassahan on aina palvottu sankareita, myös liikkeenjohtajina Iacoccasta Welchiin.